Mussupostaus

Hyvää ystävänpäivää! Happy Valentine's Day! Trevlig alla hjärtans dag! <3. Tänään kaikki on suloista, pörröistä, ihanaa ja rakasta. Niin myöskin Mussu. Joskin se on enemmän komea, karvainen, karhea ja joo no, rakaskin tietty.

Tämä sokerisen melodramaattinen ja yltiöromanttinen, vaaleanpunaiset hattaralasit päässä kirjoitettu postaus aivan täysin omistettu Mussulle. Joten jos onnellisuus ja rakkaus ja kaikenlainen aiheesta hypettäminen on sinulle sama asia kuin maapähkinä maapähkinäallergikolle, niin suosittelen sivun vaihtamista nyt eikä vasta sitten kun ohimosuonet sykkivät ja jostain syystä tuntuu siltä että palkokasvi tukkii hengitystiet tai kurkussa on jonkinlaista ahdistusta.

Mä olen aina ennen vihannut ystävänpäivää. Ne helvetin kortit, joita pitäisi olla kiikuttamassa joka toiselle puolitutulle kännikaverille.. Voi vittujen kevät. Tai sitten kaikki ne kimittävät ämmät, joilta melkein pääsee rääky, koska ukko vei vain syömään eikä ostanutkaan mitään korua! Voi byäää. Mulle ei ole yksikään miespuolinen henkilö, varsinkaan sellainen, jonka kanssa ollut jonkinlaista romanttiseksi luokiteltavaa sutinaa, toivottanut ikinä edes hyvää ystävänpäivää. 14.2 eroaa aamupaskoineen ja normiaskareineen just yhtä paljon massasta kuin feikkiuggit Suomen pakkassäässä.

Mä seurustelen nytkin supisuomalaisen epäromanttisen lapiokouran kanssa, joka ei edes varmaan tiedä ystävänpäivän olemassaoloa, mutta enää ystävänpäivä ei saa mua ahdistumaan ja käyttäytymään aggressiivisesti, saati pistä mua tuhoamaan viinapulloa pohjiksi baariin. Sshiellä baarishha joshkush thuli muuthen yrithetthyä phokata sheuraa etthei oish ollu nii ykshinäishtä, useimmiten aika paskalla menestyksellä kun mun olemus henki enemmän sellaista kuin "olisi suurempi ihme jos selviän edes konttimalla kotiin kuin se, että antaisin sulle pillua". Ei muuten tullut ikinä harrastettua seksiä ystävänpäivän kunniaksi, ei edes silloin kun olin edellisissä parisuhteissa. Mistä lie olisi johtunut..

Mutta koska kaukana ovat ne ajat ja olen yhä edelleen hiustupsujeni kärkien kaksihaaraisista aina varpaanpäihin saakka rakastunut, tahdon kertoa miksi Mussu on niin IhQ. Mussu on superhyperduperIhQ mm. koska se on:

♥ mua pitempi (iisi piisi juttu)
♥ ja vanhempi (olen heikkona vanhuksiin.. oidipus-kompleksi tai jotain?)
♥ kiltti pahapoika (paradoksaalista.. ja mä löysin sellaisen!)
♥ hauskannäköinen, iso nallekarhu (yhhyh, fruittaripellet sun muut on yääääk)
♥ mun ritari (onneksi sillä ei ole hevosta, ne on ällöttäviä ja isoja)
♥ sillä on maailman paras kainalo (vaikka se joskus haiseekin mukavan miehiseltä)
♥ sen nauru ja silmien tuike (on jotain aivan lääähpuuh)
♥ sillä on isot ja vahvat kädet (ah kun olen niin pieni ja feminiininen Mussun vierellä)
♥ viritetty samalle aaltopituudelle (mä en osannut jatkaa edes bestikseni lauseita loppuun, nyt mä en ehdi edes sanoa mitä ajattelen kun toi laukoo ne jutut ilmoille- tosi kiva jos on mielestään just keksiny hyvän vitsin..)
♥ fiksu ja käytännönläheinen (ei mikään nörtti vaan äijä, jolle voi soittaa että tuo nyt helvetti se tunkki tänne)
♥ se on vaan niin.. niin.. Mussu

Rakkaus tekee tosi kummallisia asioita. Mä en ole ihan varma miten se prosessi on meissä mennyt, mutta Mussu on nykyisin ihan pehmo lällykkä. Tasapainoinen. Ja se puhuu. Mä tein taikatemput ja se tunnekylmää esittänyt rentturiekku katosi. Mä en tiedä mitä se on mulle tehnyt, mutta Mussu sanoi, että kun me tavattiin, mä olin vihainen maailmalle. Kuljin kuvainnollisesti keskari pystyssä enkä yksinkertaisesti välittänyt mistään. Ennen Mussua mä vain kauhoin itseäni syvemmälle paskaan enkä välittänyt tippaakaan, mutta ihan kuin se olis tehnyt musta ehjän.

Kornia vai mitä? Joskus musta tuntuu kun oikein hekumoin onnen siirapeissani, että mun hampaat vielä lahoaa suuhun. Me ollaan monesti puhuttu, kuinka kummallista on, että me ollaan tehty toisistamme parempia ihmisiä. Se on jo huolestuttavaa. Ei mua tuollaset asiat kiinnostaneet vittuakaan vielä pari vuotta sitten.

Jos nyt päästään ihan asian ytimeen ilman minkäänlaista vaaleanpunaista paskanjauhantaa, niin mä olen todella onnellinen ja todella kiitollinen. Mä olen harvinaisen hyvän miehen löytänyt, sen puuttuvan palapelin palasen, ja toivon todella, että me voidaan jatkaa tätä onnellista satua. Oikeastaan mä en rehellisesti sanottuna edes osaa ilmaista ääneen, mitä mä ajattelen ja tunnen. Se olis kai vähän sama tunne, kun yhtäkkiä huomais voittaneensa 10 miljoonaa lotossa.

Mussu, kiitos että olet olemassa ♥

P.S Aikaisin aamulla se toivotti minulle hyvää ystävänpäivää, aaaaaawwwwww!